ja hänen tulevaisuuden onnensa on teidän kädessänne.se on korko.minunko kädessäni? teidän, herra pormestari, hän ja lagerta pitävät toisistansa.sen olen kauan tietänyt.tänä iltana ovat he itse toisilleen sen sanoneet.jos neiti tahtoo odottaa häntä pari vuotta, ja jos hän palaa takaisin kandidaattina ja rehellisenä miehenä, joka voi vaimonsa elättää, niin on hän hänet saapaeikö niin, herra pormestari?vaikka hänen äitinsä on vaan halpa kylvettäjä? pormestari seisoi pää kumarruksissa ja puristi hiljaa gunhildin kättä.gunhild, sinä olet paljon parempi jarehellisempi kuin minä.ja nyt luulen minä punssilasin tekevän hyvää pormestarille.gunhild oli koko ajan seisonut tarjotin kädessä.pormestari tyhjensi lasin äkisti, tapaili molemmin käsin päätänsä, ikään kuin hänellä olisi ollut ilkeä unelma, ja riensi sitten kepein askelin pitkin lehtokujaa ylöspäin ja sisään tanssisaliin.vilkas tanssisävel kaikui häntä vastaan.asetuttiin parastaikaa franseesiin.rikhard käveli lagerta kainalossa etsien visavisparia.ketteränä kuin nuorukainen kiiti pormestari rouvansa luokse ja vei hänet lattialle.soiton säveleet sekaantuivat jalkain raapinaan, nauruun ja äänekkääsen puheluun.gunhild liiteli ympäri varpaisillaan tarjoellen naisille limonaadia, säysynä ja nöyränä kuten aina.seuraavana päivänä oli kassan tarkastus pormestarin luona.yliopettajan rouva tapasi apteekkarin rouvan kadulla.he tiesivät sen tietysti jo kumpikin.ja merkillisintä on, että tilit olivat aivan kuin olla piti, sanoi yliopettajan rouva.ei killinkiäkään puuttunut kassasta.olisitteko te sitä uskonut? apteekkarin rouva ei olisi sitä uskonut.yliopettajan rouva ei myöskään olisi sitä uskonut.gunhild oli kutsunut monille illallisille ja ilmoittanut monet kuolemantapaukset kaupungissa, sillä taas on kulunut muutamia vuosia.vanha gunhild on edelleen sama, yhtä kepeä jalalta, yhtä muuttumaton, vaikka hän lähenee seitsentäkymmentä.näytti siltä kuin noissa pienissä ystävällisissä kasvoissa olisi ollut samat rypyt aina, ja vaaleilla korkkiruuvikiharoilla ohuilla on tuo kuulea, kestäväinen väri, joka ei koskaan katoa.viimeksi oli hän ollut ilmoittamassa, että asianajaja simonsen oli lähtenyt täältä kohtaamaan rouvaansa, niinkuin arvellaan, paremmassa maailmassa.sitten oli hän kirjoittanut pääkaupunkiin rikhardille, joka äskettäin oli saanut asianajajan oikeudet, että hän tulisi kotia ja asettuisi kotikaupunkiinsa, ja niin oli juriskandidaatti rikhard jansen tullut kotia ottamaan asianajaja simonsenin avonaisen paikan.pormestarilla oli suuret pidot; mutta gunhild ei ollut passaamassa.hän oli perinvastoin vierasten joukossa, sillä pidot vietettiin asianajaja jansenin ja neiti lagerta fengstrupin kihlauksen johdosta.oli muutoin omituista, että gunhild, joka vuosikausia oli tottunut liikkumaan seuraelämässä suurimmalla kepeydellä, tässä tilaisuudessa näytti neuvottoman ujolta.siitä ei ollut mitään apua, että sekä pormestarin rouva että muut rouvat osoittivat hänelle melkein haitaksi olevaa ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta.hän istui jäykkänä ja juhlatamineissa, ahdistettuna kahden rouvan väliin, puristeli ujona kokoonkäärittyä valkoista nenäliinaansa sormien välissä ja vastaili hajamielisesti kaikkiin muistutuksiin.ainoa, joka seurassa näytti vetävän hänen huomiotaan puoleensa, oli poliisipalvelija wangin leski, jonka vähimpiäkin liikkeitä hän seurasi kiusallisella tarkkuudella, antaen milloin sääliväisellä hymyllä milloin nuhtelevaisella silmäyksellä ilmi mielipahansa mainitun naisen monista etiketin loukkauksista.poliisipalvelija wangin leski toimitti nimittäin passausta ja oli valittu gunhildin jälkeläiseksi sekä seuraelämässä että saunassa.kun poliisipalvelija wangin leski illallispöydässä surkeassa tietämättömyydessä taritsi amtmanin rouvalle puolahilloa kalasersin kanssa, meni se gunhildista liian pitkälle.hän hypähti istualtaan päästäen puoleksi tukahdutetun huudon ja olisi varmaankin syöksähtänyt esiin ja temmannut vadin poliisipalvelija wangin onnettomalta leskeltä, jollei hillitsevä katse rikhardilta olisi saanut häntä pysymään alallaan.hän vaipui masentuneena alas tuolille ja söi kiihoittuneessa mielentilassa sianlihaa venäläisten hernetten kanssa.eipä ole monta henkeä ulkona kaupungin kaduilla, sillä sekä sää että keli ovat huonot.oikullinen talvi on kaatanut aikalailla sadevettä lumipurkuisille kaduille ja on sitten jäätänyt sen, joten jalkaisin liikkuminen tapahtuu hengenkaupalla.vanha gunhild on kuitenkin liikkeellä.tuuli tempoo kiivaasti hänen vaaleansinisiä myssynnauhojansa, ja hänen täytyy usein pidätellä kiinni huoneiden seinistä pysyäksensä pystyssä, mutta se ei peljätä häntä.hänen täytyi ja hänen piti päästä eteenpäin, sillä hänen oli kutsuminen häihin.rikhardin häihin lagerta fengstrupin kanssa.eukko oli saanut päähänsä, että hänen tällä kertaa piti käymän kutsumassa; vaan se olisikin viimeinen kerta.nyt oli hän kohta saapa levätä pitkistä jalkamatkoistaan ja asettuva lepoon rakkaiden lastensa kotiin, joiden onnen hän oli luonut.hän tuli juuri ikään yliopettajan talosta.rouva seurasi häntä ulos saakka.tuhannet kiitokset, matami jansen, olen ilomielin tuleva.onpa teillä todellakin syytä olla ylpeä pojastanne